29.4.2022 // Liisa Pellinen


OODI NUORISOLLE

Osallistuin kuluneella viikolla Ketju Imatra järjestämään keskustelutilaisuuteen, jossa pohdittiin nuorten tilaa sekä syitä tämänhetkiselle kipuilulle, joka ainakin meillä Imatralla on viime aikoina purkautunut ilkivaltana ja häiriökäyttäytymisenä. Paikkoja on rikottu ja sotkettu eikä toisiin kohdistuneelta väkivallaltakaan olla vältytty. Osa teoista on olleet varsin vakavia.

Keskustelussa oli mukana moniammatillinen joukko osaajia ja myös nuoria. Webinaarin kooste löytyy Ketju Imatra Facebook-sivulta. Käy katsomassa jos kiinnostaa mitä juttelimme! Tämä tilaisuus toimii tämän tekstini motivaattorina.


Nuoret kipuilevat ja hölmöilevät. Näinhän on ollut ihan aina. Käsi pystyyn, joka on kasvanut aikuiseksi hölmöilemättä lainkaan?
Aikuiseksi kasvaminen on vaikea laji. Siihen kuuluu rajojen koetteleminen, itsensä etsiminen sekä oman paikkansa löytäminen niin kaveripiirissä kuin yhteiskunnassa.
Toisinaan rajoja koetellaan laittoman ja laillisen rajapinnassa. Ja varsinkin kun mennään sinne laittoman puolelle, siihen on tietenkin puututtava. Teoista on oltava seuraukset. Se on osa isoksi kasvamista. Ei se ole hölmö joka mokaa. Se on, joka ei ota opikseen!

Itse olen saanut kasvaa nuoreksi 80- ja 90-luvuilla. Se, ja sitä edeltävät vuosikymmenet, olivat auvoista aikaa kasvaa ja mokailla. Kukaan ei ottanut töllöntöitämme videolle ja jakanut niitä kaveripiirille ja koko koululle. Niistä tiesivät vain ne, ketkä sattuivat olemaan paikalla. Puskaradiona sana saattoi levitä, mutta siihen se jäi. Silminnäkijöitä ei ollut. Tyhmyytemme eivät päätyneet julkisesti someen eivätkä ne lävähtäneet kasvoillemme vielä vuosien päästäkin. Nyt on toisin! Lapset kasvavat aikuisiksi jatkuvassa livelähetyksessä. Se on julmaa ja rankkaa.

Koulussakin me saimme olla aika vapaasti. Tyhmistä tempuista joutui puhutteluun. Tosi tyhmistä meni viesti kotiin. Nyt viesti kilahtaa vanhemmille puhelimeen jo aika pienistäkin asioista koulupäivän aikana kun ”lapsi narisutti kenkää tunnilla” (tämä on ihan todellinen wilma-viesti).

Kun mietimme, miksi nuorten tekemä ilkivalta on lisääntynyt, voimme samantien katsoa myös peiliin. Nuoriin kohdistuva kaltoinkohtelu on lisääntynyt. Enemmistö nuorista on esim. törmännyt seksuaaliseen häirintään somessa.
Samoin ovat lisääntyneet valtavat suorituspaineet erilaisilla elämänalueilla. Kiitän tästäkin sosiaalista mediaa. Ei tarvitse paljon matikkapäätä laskeakseen yhteen. Nuori on vielä raakile ja taidot käsitellä vaikeita tunteita ovat keskeneräiset. Kun kuormaa on riittävästi, jotenkinhan se purkautuu.

Korona-aika ei ainakaan ole helpottanut tilannetta. Pandemia vei työpaikan ja tulonlähteen monessa kodissa. Niissä kodeissa, joissa päihteet olivat ongelma jo ennen pandemiaa, ongelma on kasvanut. Ilmapiiri kotona on voinut olla kireä ja se on voinut johtaa myös väkivaltaisiin tilanteisiin. Ne nuoret, jotka elivät tämän ongelman keskellä, eivät ykskaks päässeet edes koulupäivän ajaksi ilmapiiriä karkuun. Kouluruoka jäi saamatta, sosiaaliset kontaktit jäivät saamatta ja osalta jäi saamatta se ainoa paikka, missä sai olla rauhassa ja turvassa.


Teen pääsääntöisesti työtä nuorten kanssa. En ole vielä törmännyt alaikäiseen rikoksentekijään, joka olisi ylpeä siitä, että oikeudenkäynti on tulossa. Olen sitä vastoin törmännyt lukuisiin, joiden ainoa kysymys on, että ”tuleehan äiti sinne oikeudenkäyntiin”. Aina ei tule. Suren joka kerta, kun ei tule.

Kodin merkitystä ei voi liikaa korostaa. Nuori ei tarvitse kalliita harrastuksia, merkkivaatteita ja viimeisintä puhelinmallia. Ilman niitäkin hänestä kasvaa oikein hyvä. Hän tarvitsee rakkautta, lämpöä, ymmärrystä, kuuntelemista, välittämistä ja rajoja. Ilman niitä ei kenestäkään tule hyvä.


Eivätkä suinkaan kaikki tarvitse aikuisiksi kasvaakseen poliisia ja oikeuslaitosta.

Meillä on kasvamassa ihan älyttömän upea nuoriso! He ovat tiedostavia, kriittisiä, tiedonhaluisia, fiksuja, avarakatseisia ja keskustelutaitoisia - näin muutaman mainitakseni. Oodi nuorisolle! Olette tosi upeita!